Reima Nevalaisen maalauksista

Reima Nevalaisen teokset syntyvät kollaasitekniikalla ja niiden leimallisin piirre on rumuus. Rumuus leimaa värin käyttöä ja muotokieltä. Theodor Adorno on kirjoittanut kiinnostavasti rumuuden ja häiritsevyyden merkityksestä taiteessa. Aiheet ja elementit pakotetaan kauniiksi muodonannolla, mutta tasapaino on jännitteinen, sillä kuvaelementit protestoivat tuota harmoniaa vastaan. Tämä tuntuu kuvaavan hyvin Nevalaisen töitä. Murretut värit sointuvat toisiinsa, mutta yhdenmukainen käsittely ei poista sitä tosiasiaa, että hänen kuva-aiheensa ovat häiritseviä.

Nevalaisen maalausten ihmispäät näyttävät ensin siltä kuin ne kuuluisivat muumioille, sitten mielikuvat heilahtavat rutkasti väkivaltaisemmiksi. Karrelle palaneita kasvoja. Kampurajalkoja. Reuman vääntämiä raajoja. Taiteilija saattaa ne eläimelliseen liikkeeseen. Mitä tällä ihmisarvon alennusmyynnillä halutaan kertoa?

Adornolle valveutunut taide (siis vasemmistolainen) vastustaa kaikin keinoin integraatiota, vallitsevan yhteiskunnan pönkitystä. Paikoin skatologisia mielikuvia herättävä maalausjälki ja kaatuneen, kuivuneen kahvin värimaailma, monin tavoin hajonnut ihminen. Kaikki nämä ovat Nevalaisen taiteessa sellaista, mitä voi kuvailla voimattomaksi rumuudeksi, joka yrittää vastustaa integraatiota. On kuitenkin hyvin tiedossa, etteivät ”ruma” sisältö ja väkivalta vieroita valtaa ja varjele taidetta ideologiselta lähentelyltä. Poliitikko sanomassa muiden mukana ”Vaikuttava” Suomen sotia kertaavan elokuvan kutsuvierasnäytöksen jälkeen. Miksei myös Nevalaisen yksityisnäyttelyn nähtyään? 

Miksi sitten valveutunut taide toistaa sellaista, minkä irrationaalinen rationalismi toteuttaa jo muutenkin esimerkiksi isovanhemmillamme? Adorno kirjoittaa, että taiteella on kyky kätkeä sille vastakkainen ja samalla säilyttää se. Nevalaisen maalausten rujoja muotoja toteuttaa ihminen, joka on mitä toimintakykyisin, mutta joka voisi olla maalauksen aiheena. Kykeneekö taide tuomaan katastrofin lähemmäksi katsojaa? Irrationaalinen rationalismi on voitontavoittelua, joka ei näe kulman taakse. Vielä on aikaa, minua ei ole vielä tultu hakemaan. Tätä kirjoittaessani case Esperi Care ei ole vielä unohtunut. Vielä on aikaa.